top of page

Viisi kysymystä yhteistyöstä: TAO, Turun Ammattiopistosäätiö

Elinkeinoelämän oppilaitokset ry toteuttaa yhteistyössä Owal Groupin kanssa Ammatillisen koulutuksen ja elinkeinoelämän yhteistyömallit kohtaantohaasteeseen vastaamisessa -hanketta. Tässä blogisarjassa EOL ry:n jäsenet kertova oppilaitoksissa jo nyt käytössä olevista työelämä käytänteistä ja  yhteistyömalleista. Turun Ammattiopistosäätiöstä kysymyksiin vastasi rehtori Pirjo Ylönen.


Esittele oppilaitoksenne lyhyesti


”Oppilaitos on TAO, Turun Ammattiopistosäätiö ja kuten nimikin sanoo, taustalla on Turun ammattiopistosäätiö sr. Oppilaitos kouluttaa yhdeksään ammattiin, jotka sisältyvät viiteen perustutkintoon yhdeksänä osaamisalana. TAOn koulutusammatit ovat rakennusmaalari, pintakäsittelijä, lattianpäällystäjä, veneenrakentaja verhoilija, sisustaja, rakennuspeltiseppä, restauroija ja kiinteistönhoitaja.


Oppilaitos on yksityinen ja on toiminut vuodesta 1929. Alunperin testamenttilahjoituksella 1950-luvulle asti ja sen jälkeen valtion osuudella, kuten muutkin oppilaitokset. Hallinnossa on vahva edustus työelämällä, eli siellä on Turun maalarimestariyhdistys ry, Turun Yrittäjät ry ja Turun rakennusmestarit ja -insinöörit AMK ry sekä Turun kaupunki. Painotamme nuorten koulutusta, jonka lisäksi on oppisopimuksella ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin opiskelevia. Tällä hetkellä opiskelijoista noin 35 % on nuoria ja loput ovat sitten jatkuvan haun kautta tulleita, joissa alle 25-vuotiaita kuitenkin pääsääntöisesti.”


Kerro oppilaitoksessanne käytössä olevasta hyvästä käytänteestä?


”Olen ollut täällä kohta 30 vuotta, ja koko tämän ajan olemme käyttäneet neuvottelukuntia, jotka ovat edelleen toiminnassa. Meidän kaiken arvioinnin taustalla, sen suunnittelun, itse arvioinnin vahvistamisen sekä kaikkien projektien yhteydessä tai muun toiminnan suunnittelussa tehdään yhteistyötä mm. neuvottelukuntien kanssa. Meillä on yhdeksän neuvottelukuntaa, joissa on vielä ihan sen perinteisen vanhan mallin mukaan työntekijä-, työnantaja- ja opettajaedustaja. Se on ehkä meidän yksi vahvuus tässä työelämälähtöisyydessä, ja toinen on, että meillä opettajat on velvoitettu hankkimaan joka ikiselle koulutussopimuspaikka.


Meillä on profiloitu opettajat sen mukaan, ketkä pitävät yllä tätä hyvin kiinteää työelämäkontaktia, jota kautta saadaan löydettyä opiskelijalle sopiva harjoittelupaikka koulutussopimukseen. Näin opettaja tuntee yrityksen ja minkä tyyppistä profiilia siellä kaivataan. Meillä on työllistymisprosentti ihan hyvä tällä konstilla, vaikka edustamme osittain hyvin pieniä käsityövaltaisia aloja, joilla työllistyminen ei ole ihan niin helppoa. Toisaalta osa koulutusaloistamme on työvoimapulasta kärsiviä aloja, kuten esim. rakennuspeltiseppä.


Rakennusmaalaus on isoin meidän koulutusaloistamme, ja kaikki koulutusalat ovat näitä käsityövaltaisia aloja. Tärkeimmät käytänteet eli profiloidut toimintamallit, jotka on meidän laatujärjestelmämme kirjoitettu liittyvät siihen miten hankitaan, miten ollaan kontaktissa, kenelle se kuuluu ja miten sitä hoidetaan. Se on koko oppilaitoksessa samankaltainen, mutta sitten tietysti se yhteistyön tapa on opettajaan sidonnainen, sekä sitten siihen alaan, mitä hän edustaa. Joillain työpaikoilla käydään muutenkin kahvilla ja pullalla, ja toiset eivät halua tavata kuin tietyissä tilanteissa oppilaitoksen tiloissa, mutta opettaja tietää aina, mikä heillä on se käytännön toimintamalli.”


Miten käytänne on syntynyt?


”Luulen, että se on syntynyt yksinkertaisesti siitä, että alat ovat sen verran pieniä, että on ollut jo ihan henkilökohtainen tarve. Tämä johtuu historiasta, kun oppilaitoksen perustaja on itse ollut maalarimestari, ja sieltä lähtee toimintamalli, että kaikki alueella olevat maalausalan yritykset ovat meidän opettajille jollakin tavalla tuttuja. Tämä tulee sieltä pitkältä historiasta, ja sen jälkeen sitä on muokattu erilaisten säädösten ja muiden puitteissa siihen, että tämä toimintatapa ei katkea. Eli se on lähtöisin perinteestä, ja me vakaasti pidämme yllä tätä perinnettä.”


Mitä käytänteen toteuttaminen on vaatinut oppilaitokselta?


“Resursseja. On hyvin tarkkaan mietittävä, mihin panostetaan. Meillä on lähiopetuksen määrä 29 tuntia viikossa, eli joka ikinen päivä on opetusta, koska meillä on paljon nuoria. Minusta henkilökohtaisesti se on äärettömän vähän. Kun tulin tänne 30 vuotta sitten, se oli 38 tuntia. Tämä on tilanne tällä hetkellä, ja se vaatii opettajalta omaa resurssia, jotta hän pystyy olemaan kontaktissa niihin yrityksiin ja myös velvoitetta olla ja mennä sinne. Eli kun opiskelija ei hae paikkaa, niin opettaja joutuu ottamaan sen ensimmäisen kontaktin, eli joutuu käymään fyysisesti hakemassa allekirjoitukset sopimuksiin. Satsaamme tähän taloudellisesti ja ajallisesti, ja sitä se vaatii.”


Miten on kartoitettu osaamistarpeita joille työelämän yhteistyö organisaatioissa on ollut tarve?


"Olemme tehneet säännöllisesti erilaisia kyselyitä, esimerkiksi silloin kun opettaja lähtee kierrokselle työpaikoille. Tietyssä rytmissä keräämme sieltä tietoa rekrytarpeista, koulutustarpeista ja muista vastaavista asioista. Tämä data kerätään nyt pääasiassa sähköisessä muodossa, kun aiemmin se kerättiin paperiversiona. Tämä on yksi velvoitteista opettajalle, kun hän käy yrityksissä. Meillä on myös työpaikkakouluttajia, joiden koulutus alkoi vuonna 1999 ja jatkuu edelleen. Olemme järjestelmällisesti tehneet tätä ja vaadimme työpaikkoja suorittamaan kolmiportaisen työpaikkaohjaajakoulutuksen. Uuden yrityksen kanssa voimme kokeilla yhden kerran ilman koulutusta, mutta sen jälkeen on velvoite osallistua ensimmäiseen koulutuskertaan."


Millä muilla tavoilla organisaationne tekee yhteistyötä työelämän kanssa? 


"Meillä opettajat ovat usein oman alansa yhdistyksen jäseniä, joten oppilaitos tukee heitä maksamalla jäsenmaksut, jos he ovat jäseniä alan yhdistyksissä. Lisäksi meillä on erillinen osasto, jossa toimii vain vetäjä, eli Osaamiskeskus Oltermanni, joka järjestää maksullista koulutusta yrittäjän pyynnöstä eri aiheisiin. Keräämme sieltä tietoa koulutustarpeista, ja järjestäjä hankkii rahoituksen muualta. Joskus koulutus on yritysten itse maksamaa."

bottom of page